Kotimatka

Eilen aamul yritettii tehä netis lähtöselvitystä, mut se homma näytti vaa errorii. Sit alettii kattelee, ni ei koko meiän paluu lentoo Suomee ollu enää olemassakaa. Oltais oltu kiitollisii, jos joku ois laittanu meille vaikka sähköpostii, ettei sitä lentoo ookkaa. Siin tuli sit melkone paniikki ja lähettii kävelee 7km lentokentälle. Meiän hotelli oli ihan 300 metrin pääs lentokentäst, mut meiän piti kiertää koko lentokenttä, et päästää tänne. Saatii onneks uus lento heti tälle aamulle ja onneks oltii otettu hotellihuone varoiks kaheks yöks.

Erehdyttii ottaa sen 14km kävelylenkin jälkee päikkärit ja sitku ois pitäny käyä yöunille, ei väsyttänykkää enää ollenkaa. Pari tuntii saatii unta ennen ku piti taas herätä.

Istutaa nyt lentokentällä ja koht lähtee lento Suomee ja tää reissu on loppu. Hyvät fiilikset, koska ollaa loistavasti selvitty loppuu asti vaikka pelättii ja selvittii kyllä ihan kaikista mahollisista yllätyksistä.

Viimene viikko ja kotimatkan alku

Viimesel viikol ei oikeestaa tapahtunu mitää. Janna oli vähän kipee, joten ei tehty mitää erityistä. Sää pikkusen kylmeni vikalle viikolle, mut pärjäs ilman toppavaatteita.

Norjalainen kämppis ylitti ittensä. Huomattii eilisiltana, että meiltä on hävinny hoitoaine. Oltii ihan hämillämme, et miten ollaa voitu hukkaa se, koska siel oli viel jonku verra sitä hoitoainetta jäljellä, eikä kumpikaa ollu heittäny sitä roskii (tutkittii kaikki roskikset). Kysyttii siltä norjalaiselta, et onks hän ottanu sen, mut hän sano ettei ollu. Juteltii hänen kanssa ja sanottii, et ei oo mahollista, et yhtäkkii vaa alkaa ruuat ja tavarat katoilee. Hän vastas, et "täällä katoilee tavarat ihmeellisesti yhtäkkiä". Koko talossa, ei ollut muita sinä aikana, ku meiän hoitoaine katos, ku me kolme. Myöhemmin selvis, et tää norjalainen oli ottanu sen meiän hoitoaineen. Helpommalla oltas tietty päästy, jos hän ois heti vaa tunnustanu ja pahotellu.


Kotimatka alko tänää. Lähettii Akureyristä 20:45. Lento oli aika hurja, koska oli aikalailla ilmakuoppia, mut siitä selvittii. Reykjavikin lentokentältä otettii taksi Reykjavikin Bus Stationille (BSI). Taksikuski, oli todella epäammatimainen. Hirveen  töykee, heitteli meiän tavaroita, väitti, että kortilla ei pysty maksamaan. Sanottii hänelle, et me käyää nostaa rahaa, ni ei vastannu siihen mitää ku lähettii, jatko vaa matkaa. Ku saavuttii BSI:lle, hän väitti edellee, ettei pysty kortil maksaa, sanoittii, et mennää nostaa rahaa, ni sit yhtäkkii kortil pystyki maksaa. Onneks BSI:llä oli todella ihana mies, joka oli hyvin kohtelias ja kerto kaikki todella tarkkaa meille. Saatii liput bussii, joka vei meiät Keflavikin kansainväliselle lentokentälle. Sieltä otettii taksi, joka toi meiät tänne hotelille. Tää taksikuski oli mukava ja kohtelias. Tääl hotellis on tosi siistii ja tosi kohteliait ihmsii. Ollaa huojentuneit, et ollaa päästy jo tänne asti ja et osattii ottaa hyvä hotelli.

Nyt ollaa jo ISO askel lähempänä kotia ja tää reissu alkaa olee aikalailla taputeltu.

Whale Watching

Eiliseks oltii varattu liput valas retkelle. Ei ollu nii lämmin päivä ku aikasemmat ja oli melko kylmä tuuli, mut onneks saatii lämpöset haalarit päällemme. Merel kävi tosi kova tuuli ja pilvet oli eilen tosi alhaalla. Merivesi on tääl tosi sinistä ja tosi puhasta. Yhessä kohtaa oli muovipussi pinnalla ja me pysähdyttii poimii se pois, ettei valaat syö sitä tai ettei se jää mihkää muuhun elukkaa kii.
Siel veneel oli siellä veneellä opas, joka kerto tosi paljon valaista ja muista elukoista mitä voitas nähä. Monet nisäkkäät ja varsinki pienet valaslajit on kuulemma tosi ujoi ja sen takii niit ei pysty näkee oikeestaa ollenkaa.

Nähtii tosi paljon delffiinei. Niit hyppi tosi paljon pinnalla ja ne tuli melko lähelle venettäki. Niistä ei saanu kyl otettuu kuvii, koska ne liikku nii nopeesti. Yks tai kaks valasta nähtii sit kuitenki loppujenlopuks. Se oli melko iso miekkavalas. Se ei tullu kovinkaa lähelle, ku veineit oli kaks, mut kyl siit kerkes pari kuvaa ottaa ja sen näki.

Meille kerrotii hyvist ravintoloista, mistä sais valaanlihaa, mut sen syömistä ei suositella, koska valaita yritettää rauhottaa ja niitten pyydystämistä vähentää. Ennen valait pyydystettii paljon, mut nykyää aikalailla tieteellisii tarkotuksii. Jossaivaiheessa Islannin monet valaslajit meinas kuolla sukupuuttoo, mut enää siitä ei oo nii suurta vaaraa.

Oli tosi kiva reissu ja voidaa kyl suositella kaikille.

Lisää kuvia Kuvat- kansiossa!

Seikkailua

Töissä huomattii ruokailuilla, et siel ei oo oikee koskaa salaattia. On kyl niiku keiteittyi kasviksii monesti, mut ei koskaa tuoretta salaattia. Tosi paljon tääl syyää kalaa, mikä on tosi oleellista, koska tääl on tosi hyvät kalastus mahollisuudet. Ne työt on tosi helppoja ja oikeestaa työpäivät pyörii aikalail niitten ruokailujen järjestämisee ja siivoomisee. Asiakkaat on tosi omatoimisia. Lisäks ne saa kulkee siel oikeesti ihan miten haluu. Ne voi lähtee yksin käymää vaikka keskustassa, jos niistä siltä tuntuu. Suurin osa asiakkaist on muistisairaita ja sit ne hoitajat vaa miettii, et muistaakohan se sit reittiä takasin, sinne palvelutaloo. Se on varmasti tosi ihanaa niille asiakkaille, mut tuntuu tosi hurjalta, et muistisairaat saa kulkee noin vapaasti.

Tänää käytii tutustuu ammattikouluun. Siel on lähihoitaja (tai tääl päin ne on vissii vaa hoitajii) puoli, metallipuoli, pintakäsittelypuoli, aujoneuvoasentajapuoli (jotka opiskelee myös samalla veneiden/laivojen korjaamista), kokki- ja tarjoilijapuoli, vaatetus ja vaatesuunnittelu, kuvataidepuoli, sähkö- ja elekrtoniikkapuoli, muotoilupuoli. Se koulu oli tosi sokkeloinen, mut kai kaikki koulut tuntuu silt ekalt näkemält. Siel oli ravintola opiskelijoille, jossa ne voi ostaa kouluruoan tai sit kortin, mil ne aina saa ruoan siel, jos haluu. Se on kuulemma tosi kallista. Oltii yhel tunnil siel koulus. Se tunti oli tosi lyhyt, ku niil opiskelijoil alkaa nyt ns. "lukuloma". Lähihoitajien harjotteluluokka, oli tosi pieni. Siel oli kolme sänkyy ja se luokka muistutti tosi pientä sairaalahuonetta. Suomessa meiän harjotteluluokat on melko isoi ja niis on tosi paljo harjottelumateriaalei.

Tääl on tosi lämpöset säät. Koko viikon on ollu 15-22 astetta lämmintä. Aurinko paistaa ja vaik vähän tuuleeki, ni ei tääl todellakaa oo kylmä. Tänää yritettii ettii kauppaa, mistä saatais shortsit tai jotku mekot, et ois jotain kevyttä vaatetta, koska eihän me tajuttu varautuu tälläsee helteesee. Mistää ei saanu kesävaatteita. Tääl on tosi vähän muutenki vaatekauppoi ja kesävaatteet alkaa vast pikkuhiljaa tulla niihi kauppoihi. Emmi kävi ostaa Dressmannilt miesten paidan mekoks, koska on niin paljon lyhyempi ku Janna.

Eilen oltii sen miejän Norjalaisen kämppiksen ja sen yhteyshenkilön kaa pienel luontoretkellä illalla. Käveltii sellai luontopolkureitti. Oltas saatettu nauttii siit n. 10 kilometrin kävelylenkist luontopolul vähä enemmän, jos tää meiän kämppäkaveri ei ois sanonu meille, et mennää ajelee autol ympäriinsä (niiku roadtripille) vaa, et me mennää luontopolulle kävelee. Oltais voitu laittaa ulkoluvaatteet päälle ja
lenkkarit jalkaa, eikä farkkui, kangas-/nahkatakkii ja tennareit. Mutta meni se noinki ja meil oli oikeesti ihan kivaa. Maisemat oli tosi kauniit ku aurinkoki laski jo siihen aikaa.

Loppuviikko -> Viikonloppu

Selvittii koko viikosta, vaikka toi meiän kämppäkaveri onki aika hankala tapaus. Tänä aamuna huomattii, et juustohöylää ei näy missää ja se löyty hänen huoneestaa. Käytii kysyy sitä ja hän vaa anto sen meille likasena kätee ja nauro. Lisäks joudutaa tiskaa hänenki tiskit, koska muuten ne homehtuis kiinni tiskipöytää.

Sää on ollu tääl tosi lämmin. Suomessa on kuulemma koko Vapun satanu vähä
välii lunta ja ollu tosi kylmä. Me ollaa kuljettu hupparit pääl ja eilen illal lähettii juhlimaa minihameissa, eikä edes paleltu.

Meilt pyydettii kuvii islantilaisista miehistä ja meil on ollu hirvee halipula molemmilla, joten otettii tavotteeks saada halit ja kuvat islantilaisilt miehiltä ja onnistuttii monee otteesee. Islantilaiset on tosi puheliait ja avoimii, joten heitä on helppo lähestyy.
(Valitettavasti ei voida yskityisyyssuojan takii näyttää kuvissa miesten naamoja) 

Käveltii eilen lentokentälle, koska meil oli yks lento
vääränä päivänä. Saatii se korjattuu ja päätettii, et mennää pari päivää aikasemmi ennen Suomee lentämistä Reykjavikkii ja käyää siel BlueLagoonis ja ollaa hotellis yö.

Pyydettii Mariaa ettii meille henkilöt, jotka vois kertoo mitä tääl Akureyris vois tehä ja kahen meiän ikäsen tytön kaa ollaa viestitelty. Tänää tavattii toinen niist tytöist. Hän kerto, et voidaa mennä yhes museoihin ja uima-altaille. Kysyttii hänelt myös, et lähteeks täält Akureyrist valasretkii ja hän sano, et lähtee ja, et hän voi tulla meiän mukaa. Se on aika kallista, mut ku ollaa tänne asti tultu, ni pitäähän ne nähä. Siihen pitää myös varaa koko päivä aikaa, koska se retki voi kestää 3-6 tuntii.

Lisää kuvii Kuvat- kansiossa :)

                           

Työviikko

Tää viikko on vast puoles välis ja tää on todellinen työviikko. Meil on töitä molemmil sillee, et hyvä, et keretää ees näkee muuten ku iltasin nopeesti ennen nukkumaa menoo. Aamuvuoro on 8:00-15:00 ja iltavuoro 15:30-23:00. Pyydettii samoi vuoroi, et voitas olla vapaa-ajal samaa aikaa, mut ihan joka vuoron kaa se ei onnistu. Nyt ollaan jo vähän päästy jotain tekemäänkin, mutta meillä Suomessa hoidon ja opetuksen taso on niin korkea, että tuolla ei ole oikeastaan muuta opittavaa, ku jotkut pienet osastokohtaset tavat.

Työharjottelun lisäks me tajuttii, et tää meiän norjalainen kämppäkaveri säilöö huoneessaa kauheesti tiskejä, jotka se välillä tuo kerralla tiskipöydälle ja odottaa, että joku (eli jompikumpi meistä) tiskaa ne pois siitä. Tääl oli tosi likasta ja ihan sama mihin koski, ni aina oli hirveen rasvasen tuntusii kaikki tavarat ja ruoan jämii ja roiskeita oli joka paikassa, joten päätettii sit siivota koko kämppä kaikkia kodinkoneita myöten. Nyt ku ollaa siivottu, ni tajuttii, et se norjalainen tyttö ei arvosta meiän hommaa yhtää, ei edes kiittäny tai puhunu koko aiheesta mitään. Se on nyt parin päivän ajan syöny meiän kaa samaa aikaa ja sit ku jompikumpi meistä tiskaa, ni se laittaa vaa astiansa altaasee ja odottaa, et me tiskataa nekin.

Siivousurakan jälkee palkittii ittemme pizzoilla, mitkä todellakii oltii ansaittu.

Eka viikonloppu Akureyris

Perjantain oli eka kunnolline työpäivä. Se oli jännittävä, tylsä ja mielenkiintone samaa aikaa. Asiakkaat nois meijä paikoissa on nii omatoimisii, ettei siel oo oikee mitään tekemistä. Tuol ne saa elää sellaista elämää ku ne itse haluaa. Jos asukas on ollu enne alkoholisti nii hänelle saatetaa antaa pari kaljaa. Jos ne haluu tupakkaa, niille annetaa sitä. Osa polttaa sisällä ja osa ulkona.

Hoitajat on nois paikois ku kotonaa. Näis työpaikois käytetää omii vaatteit työvaatteina ja ainaki omaa silmää näytti, et aika vähä käytetää hanskoi hoitotoimis. Hirveesti näkee rakennekynsii, kynsilakkaa ja korui hoitajilla. Asiakkaille yritetää opettaa medialaitteiden käyttöö, et ne vois olla helpommi yhteydessä omaisiinsa.

Ei voitais kuvitella työskentelevämme ite tollasessa paikas, koska täytyy olla tekemistä, et aika kuluu. Noissa paikois ärsyttää se, et kun vanhukset yrittää puhuu sulle ni ei pysty ymmärtämää, koska ne sanoo sulle kaiken Islanniks ja se ei vielä luonnistu. Ollaa opittu Islanniks jo "kyllä", "ei", "Joulu" ja "mummi".

Perjantain töitte jälkee asuntolan pitäjä lämmitti meille paljun, jossa me tutustuttii enemmä siihe norjalaiseen vaihto-oppilaasee.

Lauantaina me maattii melkee  kokopäivä. Iltapäivällä käytii kävelyllä ja sen jälkee mentii käymää kaupas. Illal oli suunnitelmis mennä juhlimaa. Laittauduttii iltaa varten ja katottii hetki leffaa. Yhen aikaa lähettii sitte kohti kaupunkii. Islantilaiset on suhteellisen kovii tanssimaa ja rento meininki näky siel. Puhuttii siellä baaritiskillä jollekki miehelle. Hän oli todella kiinnostunu suomenkielestä ja osas pari kirosanaa suomeksi (niiku suuri osa täällä). Opetettii sille pari kirosanaa lisää ja kerrottii miten sanotaan suomeksi minä rakastan sinua. Islantilaiset on hirveen mukavii ja helposti lähestyttävii.

Täs muutamakuva meiän ekasta viikonlopusta ja kuvat- kansios on lisää.